Alates eelmisest nädalast katsetan eraldi blogi pidamist Isetegijas vaid eesti keeles , ja lisaks siia blogisse lisan mõnesid pilte valminud töödest, ilma olulise tekstita. MINU UUS BLOG

Ja veel projektijuttu. Tegelen mõttes üsna aktiivselt nii     kui ka  planeerimisega. Sügiseprojekt on ilma saaja soovideta, seega olen juba peaaegu tegemas seda isetehtud asja, s.t. idee kindel ja materjali ostsin täna ära. Ostan peale loosimist paki muu osa juurde, kui saajast mingit infot saan (siiani olen vahetusi väga vähese info baasil pidanud tegema, ja tegelikult igatsen, et adressaadiks oleks seekord keegi, kellest mul on arvamus ja kujutlus). Loodetavasti ei pane sellise ennatlikkusega väga puusse (no näiteks teha Sussimemmele susse vöi Muhvile pitslinikut oleks ju täiesti jabur- ei, ma ei tee tegelikult ei viltsusse ega pitslinikut)! Ja mänguasjade osas kah mitu-mitu ideed ja mötet. Näiteks kui lugesin,et keegi unistab Sipsikust, siis tuli tunne, et just temale tahaksin teha. Mitte et teistele ei võiks Sipsikut teha, osadele vähemalt küll. Mul on raamat kootud lelude õpetustest, seda olen pikalt uurinud. Arvan, et siiski õmblen, omamoodi on õmblemine mulle omasem värk, kõigele viimase aasta taasärganud kudumistele-heegeldamistele vaatamata.Nii et ootan põnevusega loosimisi, kes mulle küll satub!

Vaikka vaihdot, jossa osallistun, eivät ole vielä edes arvottu, olen jo niitäkin miettimässä. Syys-projektin idea on varma ja materjaalitkin hommattu. Ja lelunkin osalta on ideoita, vaikka siinä pitää odottaa, kenet saan.

Üleeile käisin koos Iirisega meisterdamisvärkide poes (Sinoperi). Ostsin kangavärve ja muudki vahvat. Iirisele ütlesin, et need on täiskasvaute meisterdusvärgid. Ta muudkui tahaks meisterdada, ja laste asjade osas tajub endal olevat õiguse ise otsustada. Tekitasin siis tunde, et see on täitsa teine ja eriline värk (ja ongi ju, seda plötserdamist teeb emme ilma lapseta kah) ja tema kui tubli ja suur pääseb emmega vahel tegema.

Eile oli meil vaba päev. Aaroni päevaune ajal me siis plätserdasime Iirisega. Kumbki sai ette helerohelise padjapüüri ("proovilapi" materjal voodipesukapist), ja  purgikaantel olid punane, oranz ja pruun värv ja kolm pintslit, lisaks möned toataimede lehed. Ja kumbki plätserdas ise. Iiris natuke jälgis silmanurgast, mis mina teen, agat tema tehtu on täiesti ja ainult tema oma looming. Ööpäeva kuivasid pörandal ja täna triikisin värvi kinni, loodetavasti see nüüd ka on seal kinni. Mina üritasin keskele sõnajalalehega päikesevärvimist, aga see leht oli nii kõver ja jäi osalt õhku, et ei õnnestunud eriti (lähedalt natuke siiski "redelit" paistab). Punased lehed on kohvipuu ja draakonipuu lehed- seostuvad hästi Eesti puna-oranzi sügislehestikuga, eks ole! Aga ma ei saanud minna õue õigeid lehti korjama, kui Aaron toas magas.

Toissapäevänä kävimme Iiriksen kanssa Sinoperissa, ostin kangasvärejä ym. Iirikselle sanoin, että ne ovat aikuisten askartelu jutut, johon hän pääsee joskus mukaan, muuten hän on liioin innokas aina askartelemaan omaaloitteisesti. Eilen oli vapaapäivä, ja Aaronin päiväunien aikana lötratin Iiriksen kanssa väreillä. Kumpikin sai vaaleanvihreän tyynyliinan, 3 väriä oli purkinkansilla ja 3 pensselia, lisäksi muutama viherkasvin lehti. Kumpikin teimme täysin itsenäisesti, eli Iiriksen työ on täysin hänen itsensä tekemä. Minä yritin suunnitelmallisesti asetella punaisia lehtiä, niiten välissä epäonnistunut sanijaisen-aurinkovärjäys (liioin hento ja käyrä lehti, vähän keskeltä silti jotain hahmottuu).

Aga ausalt öelda, mulle meeldib Iirise spontaanne ja planeerimata plätserdis rohkem. Mutta lopuksi tykkään Iiriksen spontaanista luomuksesta enemmän:

Ja teki lapikesi on nüüd 22, seega 28,5% olemas. Seadsin nad üle pika aja põrandale laiali, ja kui nüüd pilti vaatan, tuleb tunne, et esialgne idee värvide vaheldumisest vikerkaare moodi ühe otsa punasest teise otsa violetseni polegi ehk hea idee. Vähemalt ei peaks mitte täpselt samade värvidega ruudud korvuti olema. Aga äkki teen veel hoopis erimoodi, näiteks sinised diagonaaltriibud muude värvide vahel... Tõenäoliselt jõuan enne teki valmimist (kevadel kõige varem) umbes 100x ümber otsustada! 

Peiton lappuja on nyt 22kpl eli 28,5%. Nyt katsellessani kuvaa tulee mieleen, että ehkä idea ryhmittää värit sadenkaarimaisesti, toisesta päästä punertavat ja päättyen toisen pään violettiin, ei olekaan hyvä idea. Saattaa olla, että teen ihan eritavalla. Mutta kun aikaisintaan joskus keväällä lopetan sen peiton, olen varmaankin n.100x uusiin ajatuksiin tullut.

Sain valmis   tekikese. Tore oli teha! Ja loodan, et sellest kasutajatel on rõõmu. Valmistui tilkkupeitto lastensairaalaan. Se oli kiva näpertely! Toivottavasti on käyttäjillä siitä iloa. 

Reedel pääsesin õnneks poodi ja sain vatiini, aga kui siis hakkasin tegema, selgus, et teiseks pooleks planeeritud riie ei sobigi. Tuulasin kapid läbi, ja leidsin sobivat tooni voodilina (mitu aastat tagasi kingiks saadud, aga seda suurust meil niigi palju), aga see oli veel pakendis, nii et pidin kannatust koguma ja ootama, kuni sain ta pestud ja kuivatatud. Aga tooniga olen ise rahul, mõnus on teha, kui värvid meeldivad.

Perjantaina pääsin kauppaan vanua ostamaan, mutta kun sitten rupesin ompelemaan, tajusin suunittellun taustakankaan sopimattomaksi. Käänsin kaapit ylös-alaisin, ja löysin sopivan värisen aluslakanan, mutta  se oli vielä pakettissa ja piti odottaa, kunnes kutistin ja kuivasin sen. Mutta värisävyyn olen tyytyväinen, ja kivaa on ommella, kun värit mielyttävät.

Teppimine oli ehk pisut vähem keeruline, kui kartsin, ehkki tulemus pole muidugi mingi ideaalne. Päriselt ei järginud juhendit, et teppimata ei tohiks jääda laiemat ala kui labakäe laius, aga väga suuri teppimata alasid kah ei jätnud.  Tikkaus oli pikkasen vähemmän haasteellista, kuin mitä pelkäsin, vaikka tulos toki ei mikään ihanteellinen ole. Kovin tarkkaan en seuranut ohjetta, että ei saisi jäädä kuin kämmenen leveyden verran tikkaamatonta aluetta, mutta kovin isojakaan länttejä ei jäänyt.

 Sirgete joonte teppimine läks päris hästi. Olen kunagi lugenud nippi, et söötva jala (mis see eesti keelses terminoloogias on, sm. k-s yläsyöttäjä?) asemel vöib kasutada papiriba, mis ühel poolel jala ja kanga vahel kulgeb. Töötas päris hästi ja kihid püsisid kohakuti, olen seda varem ka veniva kanga õmblemisel katsetanud. Aga kuna nurkadesse jäi rohkem ruumi, joonistasin sinna vaba käega südamed ja vot nende teppimine oli problemaatiline. Mul ei õnnestunud selliseid ebaregulaarseid jooni selle papiribaga õmmelda, aga ilma läksid kangad viltu ja hakkasid kiskuma. Mitte väga palju, aga siiski nähtavalt. Üles kah ei harutanud, sest ma poleks uuesti osanud paremini teha. Igatahes ootab tekike, et ma selle kunagi posti pistaks.

Suoraat viivat menivät ihan hyvin. Olin joskus lukenut neuvoa, että yläsyöttäjän sijasta voi käyttää pahvikaistaletta, joka kulkee toisella puolella jalan ja kankaan välissä. Toimii ihan kohtuullisesti, olen myös aiemmin venyvää kangasta ommellut täällä tavoin. Mutta kun kulmiin jäi enemmän tilaa, piirsin sinne sydämmet ja niiten tikkaminen olikin ongelmallisempaa. Kaarevia viivoja en onnistunut pahvikaistalella tikkaamaan, ja ilman kankaat siirtyivät toisistaan. En purkanut, koska en olisi paremmin osannut toisellakaan yrityksellä. Joka tapauksessa odottaa peitto nyt postitusta.

Aasta-ajad vahetuvad üldiselt täiesti ootamatult, eks ole! Enamus inimesi teab seda. Eriti, kui sügis otsustab tulla augusti lõpus, kui reedel jooksevad lapsed lühikestes pükstes ja T-särkides, ja esmaspäevaks on vihmasadu, hall taevas ja 9*C. Ja teine ootamatus lisaks- lapsed kasvavad suvega pikemaks! Seega olin ma tõeliselt hämmeldnud pühapäeva õhtul hoiuriideid pakkides, kui selgus, et mul pole Aaronile õuepükse. Keegi ei saa ometi nõuda, et ma oleksin osanud ette arvestada, ja soojal suvel käinud paksu-püksi-poes. Või peaks lugema suuremaks imeks seda, et Iirisele leidusid veel püksid... Tegelikult on mõlemal küll korralikud poririided olemas, aga natuke külma ja niiskega igale poole nii kummistes riietes minek pole mõnus. Ja tegelikult on kogu selles loos ainult üks tõeliselt halb asi- kadunud kangas. Ma tean, et kusagil on sinine veekindel goeretex-tüüpi kangas. (Õmbluste teipimise paelgi on olemas).  Osast kangast tegin voodri kotivahetuse Aiiti kotile, aga seal on kindlasti veel Aaroni suuruse võrra püksikangast alles.  Mul on küll suhteliselt palju kangaid, aga vähemalt hetkel on nad sorteeritud, kappides-kastides ja süsteemis. Ja riiet ei olnud ei neid paaris kohas, kus ta oleks võinud olla, ega ka kusagil mujal. Eks ta ole millegi vahel, õhuke kangas nagu on, aga see teadmine aitab vähe. Lõpuks tegin püksid tavalisest nailon-dressi-püksi tüüpi kangast, mis oli tegelikult plaan panna veekindlate pükste voodriks. Lõike otsimisele ja ajakirjast Ottobre välja ajamisele läks 15min, pükste õmblemisele läks 1 tund. Aga vahepeal peaaegu teine tund kulus lootusrikkale ja lõpuks juba ärritunud kappide tuulamisele (eriti arvesse võttes, et oli südaöö). Noh, veekindlad püksid pean siiski mingi hetk tegema. Aga täna hommikul olid lapsel hoidu minnes püksid kaasas. Ja mõnuga pidin mõtlema, kui tore asi on õmblusmasin. Mis oleks pannud jalga mitte-Isetegija laps vastavas olukorras!?

Vuodenajat vaihtuvat melko odottamattomasti, eikö vaan? Varsinkin, kun syksy päättää tulla elokuun lopussa, kun perjantaina ovat lapste juoksennelleet shortseissa ja T-paidoissa, ja maanantaina on harmaata, sumuista, kosteaa ja 9*C. Ja toinen täysin odottamaton seikka on, että lapste kesään aikana kasvavat pituutta. Eli olin aivan hämmäöstynyt sunnuntai illalla Aaronin hoitovaatteita pakatessani, etten löydä pojalle ulkohousuja. Kukaanhan ei voi vaatia, että olisin keskellä kesää käynyt lämpimiä housuja ostamassa! Tai pitäisikö laskea ihmeeksi päin vastoin se, että Iirikselle löytyivät housut? Kuravaatteet kyllä on kummallakin, mutta ei nyt jokaisella säällä olen mukava kuravehkeissa kulkea. Mutta koko tässä tarinassa on vaan yksi ikävä puoli, ja se on hävinyt kangas. Mulla on jossain olemassa pätkä sinistä goretex-tyyppistä kangasta, saumausteippiakin löytyy. Mutta kun menin kangasta ottamaan, ei ollut sitä missään. Vaikka kankaita on aika paljon, on ne hetkellä järjestyksessä kaapeissa ja laatikkoissa. Tätä kangasta ei ollut niissä parissa paikassa, jossa sen olisi pitänyt löytyä, eikä missään muuallakaan. On varmaankin ohueana kankaana jonkun muun kankaan välissä, mutta se lohdutti vähän. Lopuksi tein housut verkkari-kankaasta, josta oli ollut tarkoitus vedenkestäviin housuihin vuori tehdä. Kaavan etsimiseen ja sen piirtämiseen Ottobre lehdestä meni 15min, housujen ompelemiseen 1 tunti. Ja välillä melkein toinen tunti hävinneen kankaan metsästykseen (ärsytti, varsinkin huomioon ottaen, että se tapahtui puolen yön maissa). Ja vedenkestävät housut pitää jatkossa kuitenkin ommella! Mutta tänään aamulla hoitoon mennessään olivat lapsella housut mukana. Ja pakko oli kiitollisena ajatella, miten hyvä juttu on ompelukone! Ja mitä olisi laittanut päälle ompelutaidottoman äidin lapsi vastaavassa tilanteessa.

Kevadel oli mul mitu Isetegija TK ja TKV projekti samaaegselt käsil, aga vahepeal suvel lõppesid kõik ära. Siis ootasin, millal saab taas uuega ühineda, eriti TKV-d meeldivad mulle. Aga aega on ju nii vähe, tööd peab tegema, erialast kirjandust lugema, ja tähtsaim kõigest on sisimas lastele antud aeg. Siis lisaks need isiklikud käsitööprojektid, mida tahaks teha ja tahaks kunagi ka valmis saada, ja poolikuid asjugi terve rida, lisaks need poolikud mõtted, milleks materjal hangitud, aga pole alustanud tegemist. Ja millagi tulevad jõulud, selleks peaks kah miskit näperdama, ehkki arvan, et oma ajavarude ja vajaliku kinkide hulga suhte juures enamuse ostan (kinke peaks tegema vähamalt 30-le inimesele, ja osale neist mitu pakki, kusjuures mitte vaid sümboolseid üldjuhul... tegu meie mõlema lähisugulastega + mõni üksik hea sõber). Nüüd siis käivitus korraga mitu uut projekti, ja minus tekkisid kohutavad kõhkulsed-kahtlused, oma ajavarude hindamine mõtteis jne. Mänguasja-projektiga ühinesin vaid hetkese järelemõtlemise tulemusel, sest olen seda ammu oodanud. Tore oleks, kui ka lastel oleks mõni üllatus postist tulemas. Lisaks tegid isu nii TKV "Hea soov sügiseks" kui ka TK "Must ja valge". Pikema järelemõtlemise järel liitusin lõpuks sügise-projektiga, ehkki must-valgel oli üks nii kaunis nupuke, et oleksin seda oma blogisse tahtnud. Midagi must-valget siiski teha plaanis pole olnud, ja otsustasin, et pelgalt kaunis nupuke pole piisav põhjus. :-) No ja liska, oma üllatuseks märkasin, et olin hakanud teostama ühel ööl eelmises postituses mainitud "lapitekid lastehaiglale" projekti, nii et liitsin siis sellegi nupukese oma blogisse. Kui niikuinii juba teen, olgu siis "ametlikult" asi fikseeritud. Teisalt oli selle projekti idee nii kaua idanenud, et valmis tegemine polegi enam väga suur töö (kui kuidagi jõuaks veel kangapoodi mahulise vatiini järgi kah...).

Viime keväänä oli minulla usempi keskeneräinen yhteisprojekti Isetegija foorumista, kesällä loppuivat kaikki ja odotin jo syksyä, että tulisi uusia mielenkiintoisia projektejä. Tykkään varsinkin vaihdoista, vaikka yhdessä tekemisetkin ovat hyviä (saa jonkun asjan valmiiksi, mihin yksin ei riittä innostus). Nyt elokuussa alkoi melkein samanaikaisesti  usempi uusi projekti, ja rupesin epäilemään ajan riittävyyttä. Töissähän pitää käydä, lukea tieteellistä kirjallisuutta, ja lapset on toki tärkeimmät, lisäksi sitten ne käsityöt, mitä itse haluan tehdä, ja joulu tulee joskus (vaikka luulen, ettää kun pitää tehdä lahjoja ainakin 30:lle ihmiselle, niistä joillekin enemmän kuin vaan yksi lahja, sitten enimmäkseen ostan ne aikarajojani huomioon ottaen). Projektiin, jossa vaihdettaan leluja, liityin vain hetken epäröinnin jälkeen, siitä oli jo keväällä puhetta ja olin sitä odottanud, kivahan kun lapsillekin postissa joku yllätys saapuu. Mutta olisin halunnut osallistua myös vaihtoon "Hyväät toiveet syksyyn" ja yhdessä tekemiseen (eli kaikki teevät, raportoivat, tulos jää itselleen) "Must ja valkoinen". Pitkän empimisen jälkeen liityin syksyn-projektiin, mutta musta-valkoisesta luovuin.  Lisäksi huomasin yllätyksekseni, että olin yhtenä yönä aloittanut edellisessä postituksessa mainitun täkin lastensairaalalle, joten liityin siihenkin projektiin virallisesti. Se idea on kyllä päässäni iännyt keväästä alkaen, ei siihen paljon aikaa menee (jos vaan kerkisin kauppaan sitä oikeata vanua ostmaan...).

Avastasin, et puhkuse-eelsest ajast on paar pilti blogisse panemata. "Parukas" 7-aasta sünnipäevaks poisile, kes on kurb, et tal pole pikki juukseid, mida mängu kitarri tinistades hõljutada. Idee siit. Huomasin pari kuvaa, joka jäi ennen lomma laittamatta. 7-v synttärilahjaksi "peruukki" pojalle, joka haluaisi leikki-kitaralla soittaen heilutella tukkaa. Idea tästä.

Aaroni heidest mähkmepüksid. See oli üks jama ja habras heie, kogu aeg katkes, ükski varem pole nii käitunud! Aaronin vaippahousut hahtuvasta.

Puhkus lõppes 2,5 nädalat tagasi. Natuke kiire on olnud küll, aga see ei tähenda, et ma poleks sõrmi liigutanud. Aga midagi näidatavat pole, veel vähemalt. Loman lopusta on jo 2,5 vko. Vähän kiireistä aikaa, mutta käsitöitä olen silti kerkinyt pikkusen tekemään. Näytettävää ei ole silti mitään!

Eelkõige olen kudunud suvekodu voodikatte lappe. Aga ega nad väga ruttu ei edene, kui mõnigi päev piirdub tegemine autos tööle ja töölt koju sõites jääva poole tunniga (juhib muidugi Esa, ise juhtides ma ei koo!). Lapikesi on nüüd kokku vist 17. Ja asja kaalunud ja arvutanud, jõudsin tõdemusele, et vajan neid 77 (algselt lootsin 60 pääseda). Seega on siis 22% valmis, kusjuures viimistlemata ja kokku heegeldamine kah veel. Tegelikult pole ju kiiret, järgmiseks suveks on eesmärk valmis saada, aga ma kardan, et kui jätan töö kõrvale, siis märkan maikuus "ah, mul puudub 60 lapikest, mis kavatsesin teha...".   Eniten olen neulonut lappuja mökin päiväpeittoa varten. Niitä on nyt 17- tarvin 77... eli 22% tehty, nekin vailla viimeistelyä, ja sitten lopuksi kasaaminen. Aikaa toki on ensi kesään, mutta pelkän, että työ jääkin kesken, ellen en tee nyt vauhdilla.

Lappide kudumise vahelt olen Iirisele ühe kinda kudunud. Teise lubasin teha valmis lume tulekuks, nii et pisut on loodetavasti aega. See oli lihtsalt vastupandamatu kiusatus, ostsin Eestist alpaka lõnga, mida olen alati Liannis käies silitanud, nüüd ei suutnud enam vastu seista kiusatusele. Pehme, mõnus, kindlasti väga soe. Tegelikult peaks Iirise kindad ära lõpetama ja ka Aaronile tegema enne suurt talve alpaka-käpikud, laste käed on mulle alati talvises riietamises suurim probleem, ikka kohmakas ja sõrmed külmad. Nüüd, kui käed suuremad ja laps rohkem liigub, on muidugi juba lihtsam, aastaseks saamise talv olid mõlemal kogu aeg käed jääkülmad. Iiriskelle olen neulonut yhden lapasen, toinen puuttuu. Lumen tuloon on aikaa, en pitä kiirettä. Olin vaan suuri kiusaus neuloa, kun lopuksi ostin alpakkaa, jota olen käynyt ihailemassa viime talvesta lähtien. Toki ennen talvea pitäisi alpaka-lapaiset neuloa myös Aaronille.

Siis veel õmblemisest. Kusagil ajusopis on juba ammu, kevadest vist, kummitanud "Lapitekid lastehaiglale" porjekt. *Lapitööd on mulle alati meeldinud, ehkki teinud olen vaid kaks padjakatet. *Tallinna Lastehaigla vastsündinute osakonnas olin kunagi ammu internatuuri ajal ühe kuu, ja mulle meeldis selle osakonna töö ja idee. *Üleüldiselt on mulle neonatoloogia sümpaatne, küllap seepärast, et nad jätkavad tööd, mida meie teeme in utero *Ja kõige lisaks, mõlemad meie omad lapsed on vajanud väheke aega intensiivravi elutee algul (ehkki teises haiglas teisel maal), eriti Aaroni esimesest kahest nädalast on mälestus sellest, kui mõnus oli, et leidus ilusaid, rõõmsaid ja parajalt väikseid riideid-tekke-sokke jne. Ühesõnaga, lapitööd ma ei oska, aga tahaks natuke katsetada-harjutada. Ja mis võiks olla parem eesmärk, kui vastsündinute osakonnale kinki teha! Olen natuke kangatükke kokku õmmelnud ja vaatan, kas vasikas läheb aia taha. Tähendab tekk sellest tuleb, ja ära saadan, aga ise pole päris rahul värvilahndusega, liiga tume ja võimsate värvidega. Tegelikult in mul veel üks vahva rongi-kangas (selle servast ka lappe võetud, nii et värvid samad), mida ei raatsigi ära lõikuda, teen vist teise teki mitte-lapi versiooni terviklikust kangast (galeriis paistis ka selliseid olevat).

Viron ISETEGIJA'ssa on menossa hyväntekeväisyyys projekti "tilkkutäkit lastensairaalan vastasyntyneiden osastolle" (kuvagalleria). Olen sitä ajattellut keväästä saakka, tykkään tosi paljon tilkkutöistä, vaikka en osa niitä tehdä. Mutta harjoitusta tarvin. Ja olen joskus ennen erikoistumista kuukauden tuolla osastolla ollut töissä, siitä jäi hyviä muistoja, se on (oli ainakin v.-96) todellista vierihoitoa ja äiti-lapsi suhden kehittämistä jo heti, kun lapsi hengityskoneesta irrotettaan, vastaavaa tiedäkseni Suomessa ei olekaan, vierihoitoa koko ajan. Sitä paitsi on neonatologia aina ollut läheinen, kai siksi, että he jatkaavat syntymän jälkeen samaa työtä, mitä me tehdään niille lapsille ennen syntymää. No ja kaiken lisäksi ovat meidän molemmat omat lapset aloittaneet taipaleensa tehoosaston kautta, vaikka eri sairaalassa, ja oli todella ihanaa, kun lapsille oli kauniita sopivan kokoisia vaatteita ja sukkia ja peittoja jne, jotain iloistaa.

Paar pilti Aaronist esimestel elutundidel ja u.10-päevasena- siit on näha, kui mõnus on, kui haiglas leidub keni tekstiile emmede rõõmuks! Loodan, et keegi samamoodi naudib nende Isetegijate tehtud tekkide kasutamist! Pari kuvaa Aaronista muutamaan tuntiin syntymän jälkeen ja toinen n.10 päivän iässä. Tästä näkee, miten kivaa se on, kun sairaalassa on nättiä ja värikästä tavaraa äitien iloksi! Toivottavasti joku iloitsee samalla tavalla näteistä peitoista, jota "isetegijad"  ovat tehneet.

Teki lapi-osa on valmis, aga ma ei pääse hetkel poodi vajalikku mahulist vatiini ostma. Pilt on trüki-kangast lõigatud ristkülik, mitte uhke aplikatsioon, ehkki see pildil võib sellise mulje jätta.

 Siksi tilkkutyöharjoitteluni, joka suuntautuu valmistuessaan Tallinnaan vastasyntyneiden osastolle. Tilkku-osuus valmistui, mutta täyte puuttuu, enkä pääse nyt kauppaan. Kuvat on juna-kankaasta leikattu neliö, ei mikään hieno aplikointi, niin kuin kuvasta saattaisi näkyä.

No ja Aaronile olen õmmelnud hoidu lisa niiskuskindlaid püksmähkmeid, peaks veel tegema, aga teen ükshaaval, et lõiget muuta tasapisi.