Avastasin, et puhkuse-eelsest ajast on paar pilti blogisse panemata. "Parukas" 7-aasta sünnipäevaks poisile, kes on kurb, et tal pole pikki juukseid, mida mängu kitarri tinistades hõljutada. Idee siit. Huomasin pari kuvaa, joka jäi ennen lomma laittamatta. 7-v synttärilahjaksi "peruukki" pojalle, joka haluaisi leikki-kitaralla soittaen heilutella tukkaa. Idea tästä.

Aaroni heidest mähkmepüksid. See oli üks jama ja habras heie, kogu aeg katkes, ükski varem pole nii käitunud! Aaronin vaippahousut hahtuvasta.

Puhkus lõppes 2,5 nädalat tagasi. Natuke kiire on olnud küll, aga see ei tähenda, et ma poleks sõrmi liigutanud. Aga midagi näidatavat pole, veel vähemalt. Loman lopusta on jo 2,5 vko. Vähän kiireistä aikaa, mutta käsitöitä olen silti kerkinyt pikkusen tekemään. Näytettävää ei ole silti mitään!

Eelkõige olen kudunud suvekodu voodikatte lappe. Aga ega nad väga ruttu ei edene, kui mõnigi päev piirdub tegemine autos tööle ja töölt koju sõites jääva poole tunniga (juhib muidugi Esa, ise juhtides ma ei koo!). Lapikesi on nüüd kokku vist 17. Ja asja kaalunud ja arvutanud, jõudsin tõdemusele, et vajan neid 77 (algselt lootsin 60 pääseda). Seega on siis 22% valmis, kusjuures viimistlemata ja kokku heegeldamine kah veel. Tegelikult pole ju kiiret, järgmiseks suveks on eesmärk valmis saada, aga ma kardan, et kui jätan töö kõrvale, siis märkan maikuus "ah, mul puudub 60 lapikest, mis kavatsesin teha...".   Eniten olen neulonut lappuja mökin päiväpeittoa varten. Niitä on nyt 17- tarvin 77... eli 22% tehty, nekin vailla viimeistelyä, ja sitten lopuksi kasaaminen. Aikaa toki on ensi kesään, mutta pelkän, että työ jääkin kesken, ellen en tee nyt vauhdilla.

Lappide kudumise vahelt olen Iirisele ühe kinda kudunud. Teise lubasin teha valmis lume tulekuks, nii et pisut on loodetavasti aega. See oli lihtsalt vastupandamatu kiusatus, ostsin Eestist alpaka lõnga, mida olen alati Liannis käies silitanud, nüüd ei suutnud enam vastu seista kiusatusele. Pehme, mõnus, kindlasti väga soe. Tegelikult peaks Iirise kindad ära lõpetama ja ka Aaronile tegema enne suurt talve alpaka-käpikud, laste käed on mulle alati talvises riietamises suurim probleem, ikka kohmakas ja sõrmed külmad. Nüüd, kui käed suuremad ja laps rohkem liigub, on muidugi juba lihtsam, aastaseks saamise talv olid mõlemal kogu aeg käed jääkülmad. Iiriskelle olen neulonut yhden lapasen, toinen puuttuu. Lumen tuloon on aikaa, en pitä kiirettä. Olin vaan suuri kiusaus neuloa, kun lopuksi ostin alpakkaa, jota olen käynyt ihailemassa viime talvesta lähtien. Toki ennen talvea pitäisi alpaka-lapaiset neuloa myös Aaronille.

Siis veel õmblemisest. Kusagil ajusopis on juba ammu, kevadest vist, kummitanud "Lapitekid lastehaiglale" porjekt. *Lapitööd on mulle alati meeldinud, ehkki teinud olen vaid kaks padjakatet. *Tallinna Lastehaigla vastsündinute osakonnas olin kunagi ammu internatuuri ajal ühe kuu, ja mulle meeldis selle osakonna töö ja idee. *Üleüldiselt on mulle neonatoloogia sümpaatne, küllap seepärast, et nad jätkavad tööd, mida meie teeme in utero *Ja kõige lisaks, mõlemad meie omad lapsed on vajanud väheke aega intensiivravi elutee algul (ehkki teises haiglas teisel maal), eriti Aaroni esimesest kahest nädalast on mälestus sellest, kui mõnus oli, et leidus ilusaid, rõõmsaid ja parajalt väikseid riideid-tekke-sokke jne. Ühesõnaga, lapitööd ma ei oska, aga tahaks natuke katsetada-harjutada. Ja mis võiks olla parem eesmärk, kui vastsündinute osakonnale kinki teha! Olen natuke kangatükke kokku õmmelnud ja vaatan, kas vasikas läheb aia taha. Tähendab tekk sellest tuleb, ja ära saadan, aga ise pole päris rahul värvilahndusega, liiga tume ja võimsate värvidega. Tegelikult in mul veel üks vahva rongi-kangas (selle servast ka lappe võetud, nii et värvid samad), mida ei raatsigi ära lõikuda, teen vist teise teki mitte-lapi versiooni terviklikust kangast (galeriis paistis ka selliseid olevat).

Viron ISETEGIJA'ssa on menossa hyväntekeväisyyys projekti "tilkkutäkit lastensairaalan vastasyntyneiden osastolle" (kuvagalleria). Olen sitä ajattellut keväästä saakka, tykkään tosi paljon tilkkutöistä, vaikka en osa niitä tehdä. Mutta harjoitusta tarvin. Ja olen joskus ennen erikoistumista kuukauden tuolla osastolla ollut töissä, siitä jäi hyviä muistoja, se on (oli ainakin v.-96) todellista vierihoitoa ja äiti-lapsi suhden kehittämistä jo heti, kun lapsi hengityskoneesta irrotettaan, vastaavaa tiedäkseni Suomessa ei olekaan, vierihoitoa koko ajan. Sitä paitsi on neonatologia aina ollut läheinen, kai siksi, että he jatkaavat syntymän jälkeen samaa työtä, mitä me tehdään niille lapsille ennen syntymää. No ja kaiken lisäksi ovat meidän molemmat omat lapset aloittaneet taipaleensa tehoosaston kautta, vaikka eri sairaalassa, ja oli todella ihanaa, kun lapsille oli kauniita sopivan kokoisia vaatteita ja sukkia ja peittoja jne, jotain iloistaa.

Paar pilti Aaronist esimestel elutundidel ja u.10-päevasena- siit on näha, kui mõnus on, kui haiglas leidub keni tekstiile emmede rõõmuks! Loodan, et keegi samamoodi naudib nende Isetegijate tehtud tekkide kasutamist! Pari kuvaa Aaronista muutamaan tuntiin syntymän jälkeen ja toinen n.10 päivän iässä. Tästä näkee, miten kivaa se on, kun sairaalassa on nättiä ja värikästä tavaraa äitien iloksi! Toivottavasti joku iloitsee samalla tavalla näteistä peitoista, jota "isetegijad"  ovat tehneet.

Teki lapi-osa on valmis, aga ma ei pääse hetkel poodi vajalikku mahulist vatiini ostma. Pilt on trüki-kangast lõigatud ristkülik, mitte uhke aplikatsioon, ehkki see pildil võib sellise mulje jätta.

 Siksi tilkkutyöharjoitteluni, joka suuntautuu valmistuessaan Tallinnaan vastasyntyneiden osastolle. Tilkku-osuus valmistui, mutta täyte puuttuu, enkä pääse nyt kauppaan. Kuvat on juna-kankaasta leikattu neliö, ei mikään hieno aplikointi, niin kuin kuvasta saattaisi näkyä.

No ja Aaronile olen õmmelnud hoidu lisa niiskuskindlaid püksmähkmeid, peaks veel tegema, aga teen ükshaaval, et lõiget muuta tasapisi.