Eile oli Isetegija kotivahetuse koti postitamise viimane tähtaeg. Aega oli palju, 3 kuud. Kui veebruaris sain oma kotisaaja teada, hakkasin kohe valmistuma. Lugesin kõik tema postitused Isetegijas, kahetsesin et tal pole blogi, lugesin korduvalt tema koti-soove. Esimene mõte oli chenill. Ostsin kangaid, tegin proovilappe. Sain ka targemaks- nüüd nimelt tean, et parim chenill tuleb tõesti puuvillast, ja libe polyestersatiin ei püsi õmbluse vahel.

Eilen oli Viron Isetegijan laukunvaihto projektin postituksen viimeinen päivä. Aikaa oli paljon, 3 kuukautta. Kun sain helmikuussa sen ihmisen tiedot, kenelle teen kassin, rupesin heti hommiin. Luin kaikki hänen viestinsä Isetegijassa, harmittelin ettei hänellä ole blogia, luin toistuvasti hänen toiveet laukun osalta. Eka ajatus oli chenill. Ostin kankaita, tein koetilkkuja. Viisastuin, nyt tiedän, että puuvilla on todellakin paras, ja että liukkaasta polyesteri satiinista chenill ei pysy kasassa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Siis tuli vahepeal kusagilt mõte, et kootud/heegeldatud kott olekski parem. Suvekott oli tulemas, nii et ostsin puuvillast lõnga. Lõngapoes oli üks laste kampsun aknal, mille muster mulle meeldis, aga müüja ei suutnud leida ajakirja, kust oli mustri võtnud. Tegin proovilappi, planeerisin, isegi alustasin korra koti kudumist.  Kui olin u.5cm teinud, olin sunnitud tõdema, et see pole üldse see, mida tahan, ja harutasin kõik üles. Eelmine nädal kui käisin samas lõngapeos midagi muud otsimas, oligi müüja tegelikult leidnud soovitud mustri, aga kuduma ma siiski ei asunud.

Sitten tuli jostain ajatus, että neulottu/virkattu laukku olisikin parempi. Piti tehdä kesäkassi, joten ostin puuvillalankaa. Lankakaupassa oli näyteikkunassa lasten puuvillapaita, jonka kuva tuntui sopivalta, mutta myyjä ei muistanut, mistä oli mallin löytänyt. Tein koetilkkuja eri neuleilla ja suunnittelin kassia, aloitinkin kerran neulomisen, mutta 5cm alareunan jälkeen totesin, että siitä ei tullut sitä mitä hain. Purasin  taas kaiken. Muutama viikko sitten kävin samassa lankakaupassa jotain muuta etsimässä, ja myyjä olikin löytänyt haaveilemani ohjeen, mutta en aloittanut enää sen mukaan laukun tekoa.

 

Mõni nädal tagasi jõudis tänu õele minu teadvusesse crazy quilting. Ooo, see oli just see, mida vajasin! Lugesin internetis juhendeid ja õmblesin kokku kõik sobivas toonis riidelapid, mida suutsin leida. Õmblesin need kokku ja asusin tikkima, kasutades kõik selle vähese vaba aja, mida töö ja kahe väikese lapse kõrvalt jääb. Nädal läks sellega- ja lõpuks tajusin, et CQ võlust hoolimata vähemalt minu eksemplar kotiks ei kõlba. See on vaid pingul olles vaatamisväärne, lössis kotina oleks kindlasti jube.

Muutama viikko sitten tutustuin crazy quiltingiin. Oooo, se oli juuri se mitä tarvitsin! Luin netistä ohjeita, ompelin kasaan kaikki löytämäni sinertävät kankaat ja rupesin kirjomaan. Käytin kaiken sen vähäisen vapaan ajan, joka jää työn ja kahden pienen lapsen vierestä. Viikko meni, kunnes tajusin, että tästä luomuksesta ei tule kassia. Se on katselemisen arvoinen vaan pingotettuna, mutta käppyrässä kassina olisi varmaankin kauhea.

See oli situatsioon nädal tagasi. Kotivahetuse tähtajani aega napp nädal, apppiii! Asusin usinalt tegutema, õmblesin õhtuti laste uinumise järel nii palju, kui jõudsin, ja õnneks oli üleeile minul vaba päev, aga lapsed hoius (tegelikult oli see aeg ette nähtud muidugi teadusliku kirjandusega tegelemiseks…). Kotti ma ei või näidata, enne kui omanik on selle saanud. Aga tema ”siseelundeid” võin esitleda. Näiteks oli jama põhjaga- märkasin enne voodri kinnitamist, et tugevdatud põhi annaks kotile vajalikku rühti. Jooskin mööda maja ringi ja üritasin midagi sobivat leida, Papp ei talu pesu. Köögikapist ei leidunud ühtegi piisavalt suurt palstmasskrabi kaant, mida lõikuda. Kiskusin ühe vana katkise reisikoti (halli Pontu, see neile kes asja teavad) põhja lahti, aga seal oli paks vineerplaat, millest mul polnud midagi abi. Lõpuks lahenes probleem, kui toppisin papi kiletaskusse ja teipisin pakketeibiga üleni kinni, et oleks veekindel. Ei julgenud siis seda nõelaga torkida, et veekindlus ei kannataks. Kinnitamiseks tekitasin niidist väädid koti õmblusvarude vahele, ja vedasin veel teibiga üle, peaks paigal püsima küll. Tegelikult tõdesin hiljem, et pappi oleks pidanud panema rohkem kihte, see hakkab vist painduma.

Sellainen oli tilanne viikkoa takaperin. Postituspäivään viikko, apua! Rupesin ahkerasti ompelemaan. Onneksi oli minulla toissapäivänä vapaapäivä ja lapset hoidossa (oikeastaan oli se päivä tarkoitettu kyllä tieteellisen kirjallisuuden lukemiseen…). Laukkua en voi näyttää, ennen kuin uusi omistaja on sen saanut, mutta sen sisäelimiä voin esitellä. Ongelmana oli pohjan kovike, joka oli tarpeellinen laukulle ryhtiä antamaan. Lopuksi laitoin muovitaskuun pahvin ja teippasin pakkausteipillä kauttaaltaan. En halunnut sitä enää neulalla pistää (ajattelin, että vesipesun kestävyys voisi  kärsiä), joten ompelin laukun saumojen väliin pohjan yli lankoja ja teippasin vielä päältä, jotta kovike ei pääsisi siirtymään.

 

Voodri tegin GoreTex kangast, kuna mul on ülikooliajast ebameeldiv mälestus vihmasajust, riidest kotist ja läbiligunenud konspektidest. Õmblusi ei teipinud, niikuinii lukk jne pole veekindel, aga loodetavasti koti uus omanik ei taha sellega merre hüpata. Vihmasaju peaks see siiski auga vastu pidama.

Vuori on GoreTex kankaasta, koska itselläni on yliopiston aikainen muisto vesisateesta, kangaskassista ja vettyneistä luennonlehtiöistä. En teipannut saumoja, vetoketjuhan ei ole tiivis joka tapauksessa, ja vesisateen luulisin sen kassin kuitenkin kestävän.

 

Eile viisin paki posti. Loodan, et uus omanik seda kotti ka kannab, sest puudustele vaatamata on sinna palju aega, häid mõtteid ja korralikke materjale kasutatud. Kott tuli nati suurem kui olin kavatsenud, sangad sellisel kujul ei sobi sinna nii hästi, kui lootsin (ise tahaksin selle koti ilma sangadeta, tavalise üleõlakotina), ja ma pole kindel, kas minu lahendusega rihm (trukid, et pikk rihm oleks eemaldatav või  pikkus muudetav) kasutuses vastu peab. Loodan siiski, et kott leiab kasutust!

Eilen postitin paketin. Ja huolimatta siitä, että kassista ei tullut ihan sellaista, kuin olin suunnitellut, toivoisin, että saaja tulee sitä käyttämään, koska siihen on käytetty paljon aikaa, lämpimiä ajatuksia ja hyviä materjaaleja.