Isetegija projekt "Käsitöövahendid korda" on minu osalt lõpetatud. Jõudsin end korduvalt kiruda, et sellega liitusin. Teisalt oli mul vajadus ja teostamise umbkaudne idee ammu- seepärast liitusingi. No sundisin end tegema, tüütu tundus- ja nüüd siis olen tänuli, et sihuke projekt oli. Sai korda asi, mida muidu ei oleks ehk iial viitsinud teoks teha!

Viron Isetegija'n yhteisen tekemisen projektin "käsityön välineille säilytyspaikka" puitteissa tein puikoille-koukuille lokerikon. Pitkään mietitty, mutta ilman yhteiseen projektiin sitoutumsita en olisi ehkä ikinä tehnyt. Olen sillä projektille kiitollinen!

Senini olid vardad ja heegelnöelad sahtlis segi, terve sahtel neid täis, ja ikka ei teadnud, mida ja kui palju mul on ja kust neid leida. Kuna seinapinda hetkel leidub, otsustasin panna köik seinale rippuma. Küllap olen midagi natuke samasuunalist kunagi kusagil näinud, aga täpsemat mälestust pole. Tegelikult tahtsin teha ilusast helesinisest kangast, aga see linase-segu oli ühe koti jaoks ostetud. Aruka inimesena panin selle pesumasinasse, et kott pärast ei tömbaks kokku. Kokkutömbumine oli u.5%, nii et hea, et kotti ei teinud. Aga siledaks seda kangast enam ei õnnestunud triikida, korduvalt katsetasin niiskelt ja auruselt. Et kangast ära kasutada, vötsin ta siis kasutusse, ja seetöttu tuli mu taskustik pikk ja kitsas, nii polnud plaanis, aga tegelikult nüüd meeldib see kuju.

Tähän saakka olivat kaikki laatikossa, ja täydellisessä sekasotukssa siellä. Päätin laittaa seinalle roikkumaan. Tämä kangas tuli käyttöön, koska oli laukkua varten ostettu, mutta kun sen pellava-sekoiten pesin kutistumisen varalta, en onnistunut enää sileäksi silittämään, jäikin ryppyiseksi.  Sen takia tuli sellaine pitkä ja kapea luomus, mutta nyt olenkin siihen malliin tyytyväinen.

OK, sihuke mitte kuigi nägus, aga äärmiselt funktsionaalne käsitöö-instrumentide hoidik ripub mul nüüd seinal. Masintikandis numbrid taskukestel, mis suurust tööriista pesaga on tegemist. Nii näen ka, mis puudus on- see toob pooleliolevad tööd meelde (näiteks nii 3,5 kui 3,75 on hetkel lihavõtte ajal alustatud Iirise kampsuni küljes kinni...).

Sellainen ei kovin nätti, mutta erittäin toimiva käsityö-instrumenttien varasto roikkuu nyt seinälläni. Koneekirjonnalla lukee jokaisella taskuulla, mikä koko siihen kuuluisi. Siitä huomaan myös, mitkä puuttuvat, ja se vuorostaan muistuttaa unohtuneista keskeneräisistä töistä (esim. hetkellä 3,5 ja 3,75 pyöröt Pääsiäisenä aloittamassani Iiriksen villpaidassa...).

Kui Härra Abikaasa nägi seda tööd poolikuna, siis oli esimene küsimus "Kas kinnitad riidepuu külge?". Ei kinnita, hetkel pole vajadust , aga hea idee siiski. Kui kellelgi väga vähe ruumi on, siis riidakappi sihuke hoidik rippuma võiks olla ju lahendus!

Kun Herra Puoliso näki tätä, oli eka kysymys "Kiinnitätkö henkariin?" EN kiinnitä, hetkellä ei ole tarvetta. Mutta ideahan on loistava- kun jollakin on hyvin vähän tilaa, sitten voi olla, että juuri vaatekomeroon saisi siististi mahtumaan puikot!

Tagakangas on värvilt täiesti sobimatu, kah sarjast "peab ju kasutama". Aga näitan siiski- selle hoidiku vöin nimelt nelja-kordselt kokku keerata, ja seinalekinnitamise aasakestest nööpidega sulgeda. Kui tahan seinalt ära panna sahtlisse, või näiteks mitmeks nädalaks Eesti suvekodusse sõites kaasa võtta (et siis E-st lõnga ostes ei peaks alati uusi vardaid ostma).

Taustakangas ei sopi väreiltään ollenkaan, mutta sitäkin piti käyttää johonkin, lojuu jo vuosia. Sen säilytyspaikan pystyn seinältä pois ottamaan ja laittamaan laatikkoon, tai vaikka pidemmälle mökki-reissulle mukaan (eihän sitä tiedä, minkänlaisia ihania lankoja taas loman aikana Virossa ostan- ei tarvi sitten samalla aina uusia puikkoja osta!). Napeilla suljettava, käytössä samaat lenksut mistä seinälle ripustan.

Tore, onju! :-)