Tegelikult on mulle lapitehnikas tehtud asjad meeldinud nii kaua, kui ennast mäletan. Eks iga tehnikaga saab inetut ja maitselagedat tööd kah teha, aga ilus lapitekk on tegelikult vist mu väike unistus, mitte et ma seda ise nüüd tegemas oleksin, ehk ei teegi kunagi. Aga olen kaua tahtnud seda tehnikat proovida. Eile siis ostsin ühevärvilisi puuvillaseid kangaid, mis minu suureks õnneks olid müüja sõnade järgi kokkutõmbamise osas ära käsitletud, nii et ma ei pidanud neid enam pesema-kuivatama. Hakkasin kohe lõikuma-õmblema, kavatsen teha paar padjakatet, millel üks pool lappidest. See ongi keerulisem, kui arvasin. No-jah, tegelikult siiski teadsin seda ette. Mul pole ju midagi peale tavalise mõõdulindi, kääride ja 20cm joonlaua. Ei või kuhja kalleid instrumente hankida, enne kui tean, et ma neid ka kasutaks! Igatahes tuli pingutustest hoolimata üsna ohtralt neid kohti, kus nurgad ei jooksnud kokku, ikka mitu millimeetrit viltu. Küllap kogemus, hoolikus ja korralikud spetsvahendid seda viga osalt parandaksid. Sain padjakatete lapid enam-vähem kokku õmmeldud, aga vooder, teppimine, ja kogu asja padjapüüriks vormistamine on veel ees. Ja muud, mitte-kästitööd peab kah tegema, ei või seda hetkel endale lubada. Aga tahtmine midagi valmis lapitada oli suur. Nii et lõikusin kiiruga kahe kanga ääred ruuduksesteks ja tegin ühe pajalapi. Leidsin Ihanitsest kavala õpetuse kangaste sobivust pajalapiks proovida kuuma triikraua põhja vastu, kui palju täidist on vaja. Nii sai minu pajalappi üks kiht vanast froteekäterätist, 2 kihi vanast flanell-linast, ja 1 kiht vanast üliõhukesest linasest käterätist. Omast meelest sobivalt painduv veel, aga paarkümmend sekundit suutsin läbi selle kätt vabalt maksimum-kuumusel triikaraua pöhjal hoida. Nüüd peaks muidugi teise samasuguse kah tegema, kust see aeg...

Olen aina tykännyt tilkkutöistä. Kaunis tilkkutäkki on pieni unelmani, ei niin että olisin semmoista itse tekemässä. Mutta kokeilla tilkkutyötä olen aina halunnut. Eilen ostin yksivärisiä puuvillakankaita, jotka onneksieni olivat valmiiksi kutistettuja. Eilen illalla leikkasin ja ompelin tilkkuja, tarkoitus olisi tehdä pari tyynynpäällistä, joilla toinen puoli tilkuista. Se olikin vaikeempa, kuin olin kuvitellut, tai no ehkä olin sen kuitenkin aavistanud, että vaiketa on. Työkaluina olivat sakset, mittanauha ja 20cm viivotin, mutta eihän kannata kalliita erikoisvälineitä hommata, kun mahdollisesti en tule niitä käyttämäänkään. Joka tapauksessa jäi usemmassa kohdassa kulmiin millimetin-parin heitto. Sain tilkut suurin piirtein kasaan ommeltua, vuorikankaan laitto ja tikkaaminen, tyynynpäälliseksi kasaan ompelu jäi. Pitäähän tehdä muitakin töitä kuin käsityöt, en voi nyt jaktaa. Mutta kun teki mieli joku tilkkutyö valmiiksi tehdä, sitten tuli pikainen patalappu-kokeilu. Luin Ihantise foorumista hyvän vinkin kokeilla patalppujen täytteen sopivuutta, koskettamalla silitysraudan pohjaa. Minun lapussani on nyt kerros vanhasta froteepyyhkeestä, kerros vanhasta ohueest pellavapyyhkeestä ja 2 krs flanellilakanasta. Mielestäni vielä riittävän notkea, mutta silti pystyin maksimi-kuumaa silitysrautaa parikymmentä sekunti sillä koskettamaan.

Iirisele tegin mõni päev tagasi kaelakee, tema suvemütsi juurde.