Plaane on miljon. Poolikuid töid on kah mitmeid, juba kaua pooleli seisvaidki. Ja Miljon põhjust, miks neid ei saa tehtud. Näiteks Iirisele shortside õmblemine oleks imelihtne- kui keegi vahetaks ära niidid nii masinal kui overlokil. Ja kududumistööde pooleli jätmiseks on umbas sama "head" põhjendused. Ja veel paremaid põhjendusi on uute tööde alustamiseks, vanade kiuste. Täna näiteks hakkasin heegeldama Iirisele taas suvemütsikest, kusjuures ta ju ei vaja seda enam. Aga tahtsin proovida, kuidas pärleid sisse heegeldada, ja ega seda ju Vennakese mütsile sobi teha!

Suunnitelmia on miljoona. Usempia keskeneräisiä töitäkin löytyy. Ja miljoona syytä, miksi en niitä voi tehdä. Esimerkiksi Iirikselle shortsien ompleminen olisi helppoa, jos joku vaihtaisi langat sekä ompelukoneesta että saumurista. Ja myös keskeneräisille neuloksille on yhtä "hyvät" selitykset. Ja vielä parempia syitä on uusien töiten aloittamiseen, kun vanhojakin odottamassa. Esimerkiksi tänään alotin Iiriskselle hatun virkkaamista, koska piti kokeilla, miten niitä helmiä sinne virkataan, vaikka Iiris ei tarvi uutta hattua.

Nädalalõpus õmblesin poekoti. Lihtsa ja labase. Kahetsen, et ei osalenud poekoti vahetuses, oleks kindlasti viitsinud teha ise parema ja saanud parema. Aga oli vaja, lubasin juba eelmine aasta teha. Meil on poekotte 4-5tk, aga kõik peale ühe pisikesed, ja kui käime kord nädalas autoga Prismas pere nädala sööki ostmas, siis on käru ikka kuhjas. Härra Abikaasa eritellimusel on hästi lühikesed sangad, mugavam kanda. Ise tahan õlal kanda, kui vähegi pikem tee, aga koos poes olles tõstab neid tema, seega olgu sangad tema soovi kohased. Et ei lohiseks maani täis kott. (Ei, ta ei ole 160cm pikk, vaid peaaegu aktsepteeritav 190cm- ehkki see on 5cm lühem, kui õemees ja meie vend).

Viikonloppuna omplein kauppakassin. Yksinkertaisen. Kaduttaa, kun en osallistunut kauppakassin vaihtoprojektiin. Olisin varmasti viitsinut tehdä paremman, ja saanut itsekin paremman. Mutta sille oli nyt tarvetta, olin jo viime vuonna luvannut sen tehdä. Meillä on kauppakasseja 4-5kpl, mutta vaan yksi isompi. Ja kun noin kerran viikossa käydään autolla Prismassa ostamassa perheen viikon ruuat, on kärrit täynnä. Herra Aviomieheni tilauksesta on kahvat aika lyhyet. Itse tykkään pitemmistä, että vähänkin pitemmällä matkalla saisi kassin olkapäälle, mutta kun hän niitä kasseja pääasiallisesti käsittelee, olkoon ne sitten hänen toivomuksen mukaiset. Jotta painava kassi ei yltäisi maahan asti. (Ei, hän ei ole 160cm, vaan melkein hyväksyttyvä 190cm, vaikka sitä onkin 5cm vähemmän kuin siskon mies ja meidän veljemme).

Kangas on jäme linane (ma ei tea, kas 100%, aga võiks ollagi), umbes 15 aastat tagasi kardinariide nime all ostetud, siis kui midagi polnud saada. Kardinaid ei sündinud sellest iial, nii et kangast on hulka... Mida sellest veel võiks teha? Ideid võetakse vastu. Kangas on karkea paksu pellava (en tiedä, onko iahn 100%, mutta saatta ollakin), noin 15v sitten ostettu verhokankaana, kun itsenäisyyden alkuaikoina ei ollut valinnanvaraa. Verhoja en tehnyt siitä ikinä, joten kangasta on runsaasti. Mitäköhän siitä vielä voisitehdä? Ideoita otataan vastaan.

No ja siis, häbi tunnistada, ei suuda minagi pärlitest eemale hoida. Kui vähekogenud isetegija pusserdab valmis sokipaari, on see tore ja asine. Aga kui oskamatu inimene üritab pusserdada pärleid kokku, siis on tulemus vaevaline ja piinlik. Ehe peaks olema kena ja professionaalselt tehtud. Selleni ei küüni kaugeltki igaüks, mina igatahes mitte. Pärleid olen ostnud kokku väikse karbitäie, poes ikka kujutlen, et miski õnnestub. Üldiselt on kodus mõistus peas ja suudan jätta keskpärasused tegemata. Eile aga pidin oma uusi tange katsetama, ja tegin ühed kõrvarõngad. Aga kui ma oleks arukas, siis ma paneks kogu oma pärli-mängude karbitäie kuhugi oksjonile müüki ja üritaks säilitada eneseväärikuse, õmmeldes lastele riideid ja kududes nipet-näpet.

Ja hävettää, mutta minäkin sorruin taas helmiin. Jos kokenematon tekijä neuloo sukat, on se kivaa. Mutta jos osaamaton ihminen yrittää helmistä koruja tehdä, on tulos vaivalloinen ja nolo. Korun pitäisi olla kaunis ja ammattimaisesti tehty. Siihen ei psty jokainen, en ainakaan minä. Mulla on pieni laatikkollinen helmiä, kaupassa usein kuvittelen, että pystyisin, mutta kotona sitten yleensä ymmärrän rajani. Onneksi. Mutta eilen oli pakko kokeilla uusia pihtejäni, eli tein korvakorut. Jos olisin fiksu, laittaisin kaikki helmeet oheistarvikkeineen johonkin huutokauppaan myyntiin, ja yrittäisin säilyttää arvoni, ommellen lasten vaatteita ja neuloen jotain pientä.