Sain valmis   tekikese. Tore oli teha! Ja loodan, et sellest kasutajatel on rõõmu. Valmistui tilkkupeitto lastensairaalaan. Se oli kiva näpertely! Toivottavasti on käyttäjillä siitä iloa. 

Reedel pääsesin õnneks poodi ja sain vatiini, aga kui siis hakkasin tegema, selgus, et teiseks pooleks planeeritud riie ei sobigi. Tuulasin kapid läbi, ja leidsin sobivat tooni voodilina (mitu aastat tagasi kingiks saadud, aga seda suurust meil niigi palju), aga see oli veel pakendis, nii et pidin kannatust koguma ja ootama, kuni sain ta pestud ja kuivatatud. Aga tooniga olen ise rahul, mõnus on teha, kui värvid meeldivad.

Perjantaina pääsin kauppaan vanua ostamaan, mutta kun sitten rupesin ompelemaan, tajusin suunittellun taustakankaan sopimattomaksi. Käänsin kaapit ylös-alaisin, ja löysin sopivan värisen aluslakanan, mutta  se oli vielä pakettissa ja piti odottaa, kunnes kutistin ja kuivasin sen. Mutta värisävyyn olen tyytyväinen, ja kivaa on ommella, kun värit mielyttävät.

Teppimine oli ehk pisut vähem keeruline, kui kartsin, ehkki tulemus pole muidugi mingi ideaalne. Päriselt ei järginud juhendit, et teppimata ei tohiks jääda laiemat ala kui labakäe laius, aga väga suuri teppimata alasid kah ei jätnud.  Tikkaus oli pikkasen vähemmän haasteellista, kuin mitä pelkäsin, vaikka tulos toki ei mikään ihanteellinen ole. Kovin tarkkaan en seuranut ohjetta, että ei saisi jäädä kuin kämmenen leveyden verran tikkaamatonta aluetta, mutta kovin isojakaan länttejä ei jäänyt.

 Sirgete joonte teppimine läks päris hästi. Olen kunagi lugenud nippi, et söötva jala (mis see eesti keelses terminoloogias on, sm. k-s yläsyöttäjä?) asemel vöib kasutada papiriba, mis ühel poolel jala ja kanga vahel kulgeb. Töötas päris hästi ja kihid püsisid kohakuti, olen seda varem ka veniva kanga õmblemisel katsetanud. Aga kuna nurkadesse jäi rohkem ruumi, joonistasin sinna vaba käega südamed ja vot nende teppimine oli problemaatiline. Mul ei õnnestunud selliseid ebaregulaarseid jooni selle papiribaga õmmelda, aga ilma läksid kangad viltu ja hakkasid kiskuma. Mitte väga palju, aga siiski nähtavalt. Üles kah ei harutanud, sest ma poleks uuesti osanud paremini teha. Igatahes ootab tekike, et ma selle kunagi posti pistaks.

Suoraat viivat menivät ihan hyvin. Olin joskus lukenut neuvoa, että yläsyöttäjän sijasta voi käyttää pahvikaistaletta, joka kulkee toisella puolella jalan ja kankaan välissä. Toimii ihan kohtuullisesti, olen myös aiemmin venyvää kangasta ommellut täällä tavoin. Mutta kun kulmiin jäi enemmän tilaa, piirsin sinne sydämmet ja niiten tikkaminen olikin ongelmallisempaa. Kaarevia viivoja en onnistunut pahvikaistalella tikkaamaan, ja ilman kankaat siirtyivät toisistaan. En purkanut, koska en olisi paremmin osannut toisellakaan yrityksellä. Joka tapauksessa odottaa peitto nyt postitusta.

Aasta-ajad vahetuvad üldiselt täiesti ootamatult, eks ole! Enamus inimesi teab seda. Eriti, kui sügis otsustab tulla augusti lõpus, kui reedel jooksevad lapsed lühikestes pükstes ja T-särkides, ja esmaspäevaks on vihmasadu, hall taevas ja 9*C. Ja teine ootamatus lisaks- lapsed kasvavad suvega pikemaks! Seega olin ma tõeliselt hämmeldnud pühapäeva õhtul hoiuriideid pakkides, kui selgus, et mul pole Aaronile õuepükse. Keegi ei saa ometi nõuda, et ma oleksin osanud ette arvestada, ja soojal suvel käinud paksu-püksi-poes. Või peaks lugema suuremaks imeks seda, et Iirisele leidusid veel püksid... Tegelikult on mõlemal küll korralikud poririided olemas, aga natuke külma ja niiskega igale poole nii kummistes riietes minek pole mõnus. Ja tegelikult on kogu selles loos ainult üks tõeliselt halb asi- kadunud kangas. Ma tean, et kusagil on sinine veekindel goeretex-tüüpi kangas. (Õmbluste teipimise paelgi on olemas).  Osast kangast tegin voodri kotivahetuse Aiiti kotile, aga seal on kindlasti veel Aaroni suuruse võrra püksikangast alles.  Mul on küll suhteliselt palju kangaid, aga vähemalt hetkel on nad sorteeritud, kappides-kastides ja süsteemis. Ja riiet ei olnud ei neid paaris kohas, kus ta oleks võinud olla, ega ka kusagil mujal. Eks ta ole millegi vahel, õhuke kangas nagu on, aga see teadmine aitab vähe. Lõpuks tegin püksid tavalisest nailon-dressi-püksi tüüpi kangast, mis oli tegelikult plaan panna veekindlate pükste voodriks. Lõike otsimisele ja ajakirjast Ottobre välja ajamisele läks 15min, pükste õmblemisele läks 1 tund. Aga vahepeal peaaegu teine tund kulus lootusrikkale ja lõpuks juba ärritunud kappide tuulamisele (eriti arvesse võttes, et oli südaöö). Noh, veekindlad püksid pean siiski mingi hetk tegema. Aga täna hommikul olid lapsel hoidu minnes püksid kaasas. Ja mõnuga pidin mõtlema, kui tore asi on õmblusmasin. Mis oleks pannud jalga mitte-Isetegija laps vastavas olukorras!?

Vuodenajat vaihtuvat melko odottamattomasti, eikö vaan? Varsinkin, kun syksy päättää tulla elokuun lopussa, kun perjantaina ovat lapste juoksennelleet shortseissa ja T-paidoissa, ja maanantaina on harmaata, sumuista, kosteaa ja 9*C. Ja toinen täysin odottamaton seikka on, että lapste kesään aikana kasvavat pituutta. Eli olin aivan hämmäöstynyt sunnuntai illalla Aaronin hoitovaatteita pakatessani, etten löydä pojalle ulkohousuja. Kukaanhan ei voi vaatia, että olisin keskellä kesää käynyt lämpimiä housuja ostamassa! Tai pitäisikö laskea ihmeeksi päin vastoin se, että Iirikselle löytyivät housut? Kuravaatteet kyllä on kummallakin, mutta ei nyt jokaisella säällä olen mukava kuravehkeissa kulkea. Mutta koko tässä tarinassa on vaan yksi ikävä puoli, ja se on hävinyt kangas. Mulla on jossain olemassa pätkä sinistä goretex-tyyppistä kangasta, saumausteippiakin löytyy. Mutta kun menin kangasta ottamaan, ei ollut sitä missään. Vaikka kankaita on aika paljon, on ne hetkellä järjestyksessä kaapeissa ja laatikkoissa. Tätä kangasta ei ollut niissä parissa paikassa, jossa sen olisi pitänyt löytyä, eikä missään muuallakaan. On varmaankin ohueana kankaana jonkun muun kankaan välissä, mutta se lohdutti vähän. Lopuksi tein housut verkkari-kankaasta, josta oli ollut tarkoitus vedenkestäviin housuihin vuori tehdä. Kaavan etsimiseen ja sen piirtämiseen Ottobre lehdestä meni 15min, housujen ompelemiseen 1 tunti. Ja välillä melkein toinen tunti hävinneen kankaan metsästykseen (ärsytti, varsinkin huomioon ottaen, että se tapahtui puolen yön maissa). Ja vedenkestävät housut pitää jatkossa kuitenkin ommella! Mutta tänään aamulla hoitoon mennessään olivat lapsella housut mukana. Ja pakko oli kiitollisena ajatella, miten hyvä juttu on ompelukone! Ja mitä olisi laittanut päälle ompelutaidottoman äidin lapsi vastaavassa tilanteessa.